Valtakunnan palauttaminen Israelille

kirj. Tony Pearce

Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan? (Apt. 1:6). Tämä oli opetuslasten viimeinen kysymys Herralle Jeesukselle juuri ennen Hänen taivaaseen astumistaan. Kuinka outoa olikaan, että heidän piti kysyä Israelista sellaisella hetke llä! Minulla on Thompson Chain Reference Bible ja minusta se on korvaamattoman arvokas, kun se yhdistää jakeita kautta koko Raamatun aiheenmukaisiksi ketjuiksi. Tästä jakeesta minun on kuitenkin oltava eri mieltä herra Thompsonin kanssa, kun hän yhdistää sen ”tyhmiin kysymyksiin”, joita esitetään joutavan uteliaisuuden tyydyttämiseksi.

Tosiasiassa tämä ei ollut mikään tyhmä kysymys. Tulevaa Messiasta odottavina juutalaisina ja Jeesuksen oppilaina Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvät tapahtumat olivat saaneet aikaan suhteessa tähän kysymykseen jonkin verran radikaalia uudelleen arviointia heidän ajattelussaan. Jeesus itse oli selittänyt heille ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa tärkeyden: ”Ja hän sanoi heille: Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.” Lk.24:44-47

Hän viittaa juutalaisen Raamatun eli tooran (profeetat ja psalmit/kirjoitukset), kolmeen jaksoon ja osoittaa, kuinka ne kaikki viittaavat Häneen Messiaana. Puhuessaan ristiinnaulitsemisesta Hän epäilemättä oli viitannut sellaisiin kappaleisiin kuin Jesaja 53, joka puhuu Herran Palvelijasta, jonka varhaiset rabbinistiset kirjoittajat samaistavat maailman syntien vuoksi uhrina kuolevaan Messiaaseen: Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. … Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. (Jes.53:6,8.)

Tämän on täytynyt olla valtava raamattutunti opetuslapsille, jotka yleensä ymmärsivät väärin Jeesusta, kun Hän sanoi heille menevänsä ylös Jerusalemiin tullakseen tapetuksi ja noustakseen ylös kolmantena päivänä (Mt.16:21-23). Tämä ei sopinut siihen, mitä juutalaiset odottivat messiaaniselta kuninkaalta, joka tulisi Daavidin Poikana vapauttamaan Israelin Rooman ikeestä ja tuomaan näkyvän Jumalan valtakunnan, joka käyttäisi hallitusvaltaa Jerusalemista käsin. Kun Jeesus puhui tulevasta kuolemastaan (Joh.12:31-33), niin kuuntelijat kysyivät: Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän? Kuka on se Ihmisen Poika? Jeesus oli sanonut heille, että Ihmisen Pojan ylentäminen tarkoitti Hänen kuolemaansa, joten tämä kysymys sisältää ajatuksen, että kuuntelijat eivät osanneet kuvitella sellaista messiaskäsitystä ja siksi kysyivät Häneltä, mistä Hän oikein puhui.

Näin siksi, koska he odottivat hallitsevaa Messiaskuningasta eivätkä Jes.53. luvun kärsivää Messiaspalvelijaa. Jes.2:1-4 ennustaa palvelutehtävänsä seurauksena hallitsevasta Messiaskuninkaasta: ”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.

Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana. Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.”

Vielä tänä päivänäkin rabbinistinen judaismi osoittaa juutalaiselle kansalle hallitsevaa Messiaskuningasta maailman toivona ja suurimmaksi osaksi se on kokonaan poistanut kuvasta Messiapalvelijan. Rashin, 11. vuosisadan rabbin, ajoista lähtien yleisesti judaismissa hyväksytty käsitys Jesajan 53. luvusta on, että tämä luku viitta juutalaisen kansan kärsimyksiin eikä Messiaan kärsimyksiin, vaikka toisaalta on kyllä merkittäviä rabbeja, jo tka kieltävät tämän Rashin tulkinnan ja vahvistavat, että Jes. 53 on profetia Messiaasta. On myös rabbiininen tulkintalinja, joka näkee tulevan kaksi erilaista Messiasta. Toinen tunnetaan Messias Joosefin poikana, joka kärsii ja jota nöyryytetään kuten Joosefia Egyptissä ja toinen tunnetaan Messias Daavidin poikana, joka hallitsee voitokkaasti kuten Daavid.

Tätä taustaa vasten ymmärtää opetuslasten kysymyksen Apt.1:6. Todellisuudessa he sanoivat: ”Okei Jeesus, nyt me ymmärrämme, että sinun oli kärsittävä ja kuoltava ja ylösnoustava täyttääksesi Jes. 53. luvun ja muut Raamatun ennustukset. Vietkö nyt heti loppuun messiaanisen ohjelman täyttämällä myös Jes.2:1-4? Ajatko pois roomalaiset ja perustat näkyvän valtakunnan Israelille tuoden rauhan kansoille?” Loppujen lopuksi ei niinkään tyhmä kysymys! Jeesuksen vastaus tähän kysymykseen on mielenkiintoinen. Hän olisi voinut ratkaista yhdellä lauseella tämän kysymyksen, josta kristityt edelleen riitelevät — ”Onko seurakunta korvannut Israelin?” Hän olisi voinut sanoa: ”Unohtakaa Israel, se on nyt lopetettu. Jumala on tehnyt uuden liiton seurakunnan kanssa ja Israelia koskevat profetiat on mitätöity ja ne täytyy tulkita uudelleen seurakuntaa koskevina.”Hän ei kuitenkaan sanonut näin. Ainoa asia, johon Hän puuttui, oli tapahtuman ajoitus. He halusivat valtakunnan perustettavan ”nyt”, mutta Jeesus sanoi: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,” (Apt.1:7)

Toisin sanoen: ”Älkää vaivatko itseänne yrittämällä ratkaista tämän tapahtuman ajankohtaa, koska Isä yksin tietää, milloin se tapahtuu.”Se tarkoittaa, että tämä tapahtuma, Israelin valtakunnan uudelleen perustaminen, tulee kyllä tapahtumaan, mutta vasta tulevaisuudessa ajankohdassa, jonka vain Isä tietää. Sitten Hän jatkaa kertoen, mitä heidän on tehtävä tässä ja nyt (mikä heille oli sanottu jo aiemminkin, mutta he eivät olleet todella ymmärtäneet):

”…vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.(Apt.1:8)

Viittauksen tuntemattomaan ajankohtaan pitäisi saada Raamatun tutkijat valmistautumaan Jeesuksen toiseen tulemukseen. Mt.24:36 Jeesus sanoo paluustaan: ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” Siksi on jonkin verran yhteyttä näiden tapahtumien välillä, kun valtakunta palautetaan Israelille ja Jeesus tulee toisen kerran. Se tosiasia, että tulisi olemaan toinen tulemus, tehtiin opetuslapsille ehdottoman selväksi ennen ristiinnaulitsemista (Mt.24, Mk.13, Lk.21), mutta kuten monia muitakin asioita, he olivat hitaita ymmärtämään Hänen sanojensa merkitystä. Se, mitä Jeesus sanoo Apt 1:7-8, on, että nykyisessä ajassa Hänen opetuslastensa ensisijainen tehtävä tulisi olla maailman evankeliointi siitä huolimatta, että valtakunta palautettaisiin Israelille vasta Hänen toisen tulemuksensa jälkeen.

Välittömästi tämän keskustelun jälkeen Jeesus astuu taivaaseen, jossa ”pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään” (Apt.1:9). Tarkoittaako se, että silloin oli pilvinen päivä? Ei, vaan sana pilvi viittaa kirkkauden pilveen, shekinaan (sana tulee heprean verbistä shaken asua tarkoittaen paikkaa, jossa Jumala asuu). Israelin historian tärkeinä aikoina, varsinkin temppeleitä vihittäessä, kirkkauden pilvi laskeutui todistamaan Herran läsnäoloa kansansa keskellä.

Kun opetuslapset katselevat Jeesuksen lähtöä, niin enkeli sanoo heille: Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän. Apt.1:11.

Tässä heille sanotaan, että tämä sama Jeesus on palaava, mutta ei samalla tavalla kuin Hän tuli ensimmäisellä kerralla. Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran, Hänen kirkkautensa oli peitetty ja Hän otti palvelijan muodon (Fil.2:5-11). Tässä toteutui Jes.53:2: ”Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.” Tämä tarkoittaa, että Messiaan ulkomuoto Hänen ensimmäisessä tulemuksessaan ei poikkeaisi toisten ihmisten ulkonäöstä. Voisit ohittaa Hänet kadulla huomaamatta Hänessä mitään merkittävää.

Hänen valtansa tulisi osoitetuksi Hänen tekojensa ja opetuksensa kautta ja ennen kaikkea Hänen kuolleista nousemisensa kautta, mutta ei sen kautta, miltä Hän näytti ulkoisesti. Siksi Häneen uskominen olisi jotakin uskon kautta saatua, ei mitään jokamiehelle itsestään selvää:

”Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta.” (Joh.1:10-13)

Opetuslapset kyllä näkivät Hänen kirkkautensa yhden kerran Kirkastusvuorella, kun he näkivät Hänen kasvojensa loistavan kuin aurinko ja Hänen vaatteensa valkeina kuin valo (Mt.17:1-8). Tässä tilanteessa he näkivät Herran Jeesuksen sellaisena, kuin Hän todellisuudessa on – Israelin Pyhä, Jumalan Poika. Muun osan ajasta Hänen kirkkautensa oli peitetty. Jos Hän olisi kulkenut ympäri Nasaretia kasvot loistaen kuin aurinko , niin olisi ollut vaikeaa olla tunnistamatta Häntä Messiaaksi, mikä ei ollut Hänen tarkoituksensa Hänen ensimmäisessä tulemuksessaan. Silloinhan ei kukaan olisi uskaltanut tappaa Häntä, mikä oli Hänen ensimmäisen tulonsa tarkoitus.

Apt.1. luvun mukaan Jeesus on tuleva kirkkauden pilvessä samalla tavalla kuin lähti. Toisin sanoen tällä kerralla Hän on tulossa kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana. Hän tulee toteuttaen profetian Dan.7:13: ”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.”

Jeesus sovelsi tätä profetiaa itseensä kahdessa tilanteessa. Ensimmäisen kerran opettaessaan toisesta tulemuksestaan (Mt.24:30) ja toisen kerran oikeudenkäynnissään (Mt.26:64). Jälkimmäisessä tapauksessa Hänet on pantu valalle ylimmäisen papin vaatimuksesta vastaamaan kysymykseen, onko Hän Messias Jumalan Poika. Hän vastaa lainaamalla tätä Danielin jaetta, mistä syystä ylimmäinen pappi tuomitsee Hänet kuolemaan jumalanpilkasta. On siis varmaa, että ylimmäinen pappi ymmärsi, mikä merkitys sillä oli, kun Jeesus sovelsi näitä Danielin sanoja itseensä.

Danielin profetian tekstiyhteydessä taivaan pilvissä tuleva Ihmisen Poika liitetään ”pieneen sarveen”, joka ”herjaten puhui” ja heitettiin ”tuleen palamaan” (Dan.7:8,11). Pieni sarvi on antikristus, joka tämän Danielin profetian mukaan tulee nousemaan neljännestä pedosta eli Roomasta ja vainoamaan pyhiä tämän aikakauden viimeisinä pävinä. Ilm.19:20 mukaan Jeesuksen toisessa tulemuksessa peto eli antikristus sekä väärä profeetta heitetään tulijärveen.

Kun pahan voimat on voitettu, niin valtakunta annetaan näkyvästi Jeesukselle Herrana ja kaikki kansat palvelevat Häntä, kuten Jes.2:1-4 sanoo. Tämä tulee olemaan valtakunnan palauttaminen Israelille ja Jerusalem on oleva Hänen valtaistuimensa (Jes.2:3). Juuri siksi Jerusalem on tänään maailmankriisin polttopiste, ”väkikivi kaikille kansoille” Sakarjan profetian mukaan (Sak.12:3), kuten tulemme näkemään seuraavassa artikkelissamme, kun tarkastelemme Öljymäen, Herran tulemuksen paikan, merkitystä ja sen liittymistä Sakarjan 14. luvun profetiaan.