kirj. Tony Pearce
Uusi testamentti on tÀynnÀ varoituksia, ettÀ tÀmÀn aikakauden lopussa on suuri luopumus totuudesta, vaikuttaen kristilliseen seurakuntaan. Jeesus itse varoitti, ettÀ viimeisinÀ pÀivinÀ on oleva vÀÀriÀ messiaita ja vÀÀriÀ profeettoja, jotka pettÀvÀt monia (Matteus 24). Paavali varoitti, ettÀ pahat ihmiset ja petturit menevÀt yhÀ pitemmÀlle pahuudessa, eksyttÀen ja eksyen. (2.Tim. 3.13) ja ettÀ Herran pÀivÀÀ (Messias Jeesuksen paluuta) edeltÀÀ luopumus seurakunnassa ja laittomuuden ihmisen eli Antikristuksen ilmestyminen (2.Ts. 2:3).
Luopumuksen prosessi alkoi kristinuskon varhaisina pÀivinÀ:
Ja niinkuin te olette kuulleet, ettĂ€ antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut….MeistĂ€ he ovat lĂ€hteneet, mutta he eivĂ€t olleet yhtĂ€ meidĂ€n kanssamme; sillĂ€ jos he olisivat olleet yhtĂ€ meidĂ€n kanssamme, niin he olisivat meidĂ€n kanssamme pysyneet; mutta heissĂ€ oli tuleva ilmi, ettĂ€ kaikki eivĂ€t ole yhtĂ€ meidĂ€n kanssamme.
1.Joh. 2:18-19
TÀmÀ kohta osoittaa, ettÀ vaikka on olemassa yksi antikristus, joka tulee tÀmÀn ajan lopussa, niin on monia, joilla on antikristuksen henki, joka voi ilmetÀ monissa eri muodoissa. Vaikka tÀmÀ henki tulee meistÀ (eli on perÀisin kristinuskosta ja voi edelleen kutsua itseÀÀn kristilliseksi), niin sille on tunnusomaista kristillisen uskon perusteiden oleellinen kieltÀminen. TÀmÀn vuoksi Jeesuksen nimissÀ on tehty niin monia asioita, joka kieltÀÀ kaiken, mitÀ HÀn edustaa. TÀmÀn hengen tÀrkein ominaisuus on uskon keskeisen totuuden kieltÀminen: ettÀ Jeesus on luvattu Messias, tÀysin ihminen ja tÀysin Jumala, jonka uhrikuolema ja ylösnousemus riittÀÀ tuomaan syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elÀmÀn kaikille, jotka uskovat:
TÀstÀ te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikÀÀn henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. 1.Joh. 4:2-3
Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidÀnkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisÀÀn turmiollisia harhaoppeja, kieltÀvÀtpÀ Herrankin, joka on heidÀt ostanut, ja tuottavat itselleen Àkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidÀn irstauksiaan, ja heidÀn tÀhtensÀ totuuden tie tulee hÀvÀistyksi; 2.Piet. 2:1-2
Uusi Testamentti tekee tÀysin selvÀksi, ettÀ lunastuksemme saadaan yksinomaan Messias Jeesuksen tÀytetyn työn ansiolla:
SillÀ minÀ annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkÀ itse olin saanut: ettÀ Kristus on kuollut meidÀn syntiemme tÀhden, kirjoitusten mukaan, ja ettÀ hÀnet haudattiin ja ettÀ hÀn nousi kuolleista kolmantena pÀivÀnÀ, kirjo itusten mukaan. 1.Kor. 15.3-4
Siksi jokainen kristinuskon muoto, joka kieltÀÀ tÀmÀn, on luopumuksen muoto. Se luopumus, jonka Uuden Testamentin kirjoittajat tunnistivat ottavan paikkansa heidÀn ajassaan, voimistui seuraavilla vuosisadoilla. Keskiaikaisen Euroopan pimeinÀ aikoina se oli lÀhes tÀydellisesti vallannut tunnustavan kristillisen kirkon.
Uskonpuhdistus toi jonkin asteisen valon ja totuuden toipumisen takaisin kristikuntaan ja johti 18. ja 19. vuosisatojen evankelisiin herÀtyksiin, mikÀ sai aikaan sen, ettÀ evankeliumia levitetÀÀn maailmanlaajuisesti, mikÀ on Herran Jeesuksen alkuperÀinen kÀsky ja tÀrkein hÀnen paluunsa ehto (Mt. 24:14, 28:18-20).
Kuitenkin, kun tulemme 20.vuosisadan lopulle, nÀemme luopumuksen prosessin seurakunnassa voimistuvan hÀmmÀstyttÀvÀllÀ nopeudella, mikÀ johtaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. luvun profetian toteutumiseen ja Antikristuksen ilmestymiseen.
PitÀen mielessÀ, ettÀ tÀmÀn luopumuksen ydin on Kristuksen tÀytetyn työn kieltÀminen riittÀvÀnÀ lunastuksellemme, tarkastelkaamme kolmea tapaa, joilla tÀmÀ luopumus nyt valtaa seurakuntaa.
1 New Age / uskontojenvÀlinen / feministinen reitti
TĂ€mĂ€ kieltÀÀ, ettĂ€ Jeesus oli enemmĂ€n, kuin yksi monista guruista, jotka opettavat meille, kuinka löytÀÀ jumala itsestÀÀn. Aikaisemmassa numerossamme tarkastelimme tĂ€tĂ€ opetusta tarkemmin (kopioita saatavana pyynnöstĂ€). Esimerkki siitĂ€, kuinka tĂ€mĂ€ ajattelutapa sopii edellĂ€ kuvailemaamme luopumukseen, oli Newsweek’in artikkelissa otsikolla âThe Search for the Sacredâ (28/11/94):
2000 protestanttista ja katolista seurakuntanaista 27 maasta kokoontuivat Minneapolis’iin pyhittĂ€mÀÀn naisen seksuaalisuutta. Maito- ja hunajaehtoollisen aikana he rukoilivat Sofiaa, viisauden henkilöitymĂ€nĂ€ kĂ€ytettyĂ€ naisellista kuvaa. Jeesusta ei missÀÀn vaiheessa rukoiltu, mutta erĂ€s teologi hylkĂ€si hĂ€nen kuolemansa ihmisen syntien sovituksessa miehisen mielikuvituksen irvokkaana tuotteena. âLuulenpa, ettemme tarvitse porukkaa riippumaan risteillĂ€ ja verta vuotamaan,â sanoi pastori Dolores Williams, joka opettaa New York’in Union Theological Seminary’ssa
2 Ekumeeninen reitti
Ekumenia on nyt ylittÀnyt liberaaliset ja korkeakirkolliset rajat. Maaliskuun 29. pÀivÀnÀ 1994 johtavat evankelikaaliset ja katoliset allekirjoittivat yhteisen julistuksen, Evankelikaaliset ja katoliset yhdessÀ: Kristillinen tehtÀvÀ 3. vuosituhannella. TÀmÀ asiakirja kehottaa evankelikaaleja ja roomalaiskatolisia, jotka ovat toimineet yhdessÀ vastustaen aborttia ja pornografiaa, lopultakin hyvÀksymÀÀn toisensa kristittyinÀ .. ja lopettamaan toistensa laumojen kÀÀnnyttÀminen. Asiakirjaa kÀÀnnetÀÀn espanjaksi, puolaksi, portugaliksi ja venÀjÀksi kierrÀttÀmistÀ varten kaikkialla latinalaisessa Amerikassa ja ItÀ-Euroopassa.
Huolimatta hyvÀÀ tarkoittavista sanoista toimia yhdessĂ€ yhteisten asioiden hyvĂ€ksi, tĂ€tĂ€ asiakirjaa voidaan kĂ€yttÀÀ estĂ€mÀÀn evankelikaaleja saarnaamasta evankeliumia roomalaiskatolisissa maissa. Se edistÀÀ kehitystĂ€, jossa oletetut evankelikaaliset johtajat perĂ€ytyvĂ€t edustamasta evankeliumia. Viime kuukausina olemme nĂ€hneet  Canterbury’n arkkipiispan kiittĂ€vĂ€n Kiinan hallitusta ja kritisoivan lĂ€hetystyötĂ€ siellĂ€. CharlesColson, yksi tĂ€mĂ€n asiakirjan evankelikaalisista allekirjoittajista, on sanonut, ettĂ€ hĂ€n ja toiset ovat ahdistuneet yhteenotoista, joita nousee johtuen evankelikaalisen protestantismin kasvusta perinteisesti katolisissa maissa.
Jos kuitenkin uskomme, ettÀ lunastuksemme on yksinomaan Jeesuksen uhrin kautta, meidÀn on saarnattava evankeliumia roomalaiskatolisille, sillÀ roomalaiskatolinen oppi kieltÀÀ tÀmÀn:
âSillĂ€ liturgia (sakramentilliset rituaalit) on se, jonka kautta, varsinkin ehtoollisen jumalallisen palvelun, lunastuksen työ suoritetaanâ (Vatican II).
âKristuksen kuolema ansaitsi tyydytykset ja ansiot, jotka on talletettu aarteistoon, johon on lisĂ€tty Siunatun Neitsyt Marian rukoukset ja kaikkien pyhien rukoukset ja hyvĂ€t työt…Kirkon varhaisimmista ajoista saakka myös hyviĂ€ töitĂ€ tarjottiin Jumalalle syntisten pelastukseksi.â (Vatican II, Flannerys edition Vol.I)
âMessu on todella sovintouhri, jonka kautta Herra lepytetÀÀn ja antaa anteeksi vÀÀrintekemiset ja synnit… Pappi on vĂ€lttĂ€mĂ€tön, koska hĂ€n yksin voimallaan voi muuttaa leivĂ€n ja viinin elementit Kristuksen ruumiiksi ja vereksi… MitĂ€ useammin Messun uhri tarjotaan, sitĂ€ enemmĂ€n etua suodaan.â
TÀmÀ on toinen keino, jolla kielletÀÀn, ettÀ Herran Jeesuksen uhri Golgatalla on riittÀvÀ pelastukseemme.
Evankelikaalit, jotka ovat tehneet liiton roomalaiskatolisuuden kanssa eivÀtkÀ enÀÀ vaadi roomalaiskatolisia, jotka ovat tulleet tuntemaan Herran, jÀttÀmÀÀn katolisen kirkon, liittyvÀt yhteen niiden kanssa, jotka kieltÀvÀt Herran, joka osti heidÀt ja mitÀtöivÀt uskonpuhdistuksen työn.
(Tiedot uutiskirjeestÀ The Berean Call May 1994, painettu uudelleen julkaisussa Mainstream Summer 1994)
3 Uskonsanan reitti
Kenties kavalin Herran kieltĂ€minen on se, joka vaikuttaa nykyisin suureen osaan karismaattisia ja helluntailaisia liikkeitĂ€. 1950-luvulla amerikkalainen saarnaaja Kenneth Hagin plagioi E.W. Kenyon’in opetuksen, aikaisemman saarnaajan, jonka juuret ovat Bostonin Unity-kirkossa, joka on epĂ€raamatullisen oppien keskus, kuten Kristillinen Tiede ja Teosofia. Hagin vaikutti Kenneth Copeland’iin, joka vuorostaan vaikutti Rodney Howard-Browne’iin, joka oli ensisijainen aloitteentekijĂ€ ns. Toronton Siunauksessa, joka nyt pyyhkii karismaattisia seurakuntia. Suurin osa ihmisistĂ€, jotka vĂ€ittĂ€vĂ€t, ettĂ€ herĂ€tys on tulossa seurakuntaan tĂ€mĂ€n liikkeen kautta, eivĂ€t tiedosta, ettĂ€ sen opetuksen ytimessĂ€ on Kristuksen ristin riittĂ€vyyden kieltĂ€minen.
Kenyon opetti, ettĂ€ tĂ€rkein osa lunastustamme ei ollut se, mitĂ€ tapahtui ristillĂ€, vaan se, mitĂ€ tapahtui kolmessa pĂ€ivĂ€ssĂ€ ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen vĂ€lissĂ€. Kenyon’in mukaan Jeesus kuoli ristillĂ€ kaksi kuolemaa; ensimmĂ€inen oli hengellinen, toinen ruumiillinen. Kristuksen ruumiillinen kuolema oli vasta hĂ€nen lunastustyönsĂ€ alku, ei sen loppu. Ruumiillisen kuolemansa jĂ€lkeen Jeesus kesti hengellisen kuoleman ja kĂ€rsimyksen helvetissĂ€, jossa hĂ€net erotettiin Jumalasta ja hĂ€n otti kuolevaisen ja syntisen luonnon. SiellĂ€ hĂ€n syntyi uudesti ja voitti Saatanan ja tuli esiin helvetistĂ€ noustakseen ylös.
Kenneth Copeland sanoo sen nÀin: Jeesus meni helvettiin vapauttamaan ihmiskunnan Aadamin valtiopetoksen rangaistuksesta. Kun HÀnen vuodatettu verensÀ ei sovittanut, niin Jeesus vietti kolme kauhistuttavaa pÀivÀÀ ja yötÀ maan sisuksissa saaden takaisin meille oikeutemme Jumalan kanssa.
TÀstÀ kummallisesta ja epÀraamatullisesta opetuksesta uskonopettajat suorittavat suuren harppauksen ja sanovat, ettÀ uskovat voivat samaistua Kristuksen kanssa siinÀ mÀÀrin, ettÀ heistÀ tulee yhtÀ paljon Jumalan inkarnaatioita, kuin Kristus oli. Hagin vÀittÀÀ, ettÀ uudessa syntymÀssÀ Jumala antaa oman luontonsa, olemuksensa ja olentonsa inhimilliseen henkeemme. Siten Hagin vÀittÀÀ, ettÀ jokainen uudestisyntynyt ihminen on inkarnaatio ja ettÀ uskova on yhtÀ paljon inkarnaatio, kuin Jeesus Nasaretilainen. TÀmÀ on itseasiassa New Age -harhaopin kristillistetty versio, ettÀ meistÀ voi tulla kuin Jumala.
Kaikki tÀmÀ on kokonaan harhaoppista opetusta, joka vaikuttaa yhÀ suurempaan osaan karismaattista liikettÀ. SillÀ on kaikki ne luopumuksen merkit, joita 2.Piet. 2. luku kuvailee. Se kieltÀÀ Herran, joka osti meidÀt (jakeet 1-2); sen johtajat hyödyntÀvÀt hyvÀuskoisia kristittyjÀ taloudellisesti petollisilla sanoilla (jakeet 3, 14-16); he antavat lupauksia taloudellisesta menestyksestÀ ja terveydestÀ ja suuresta herÀtyksestÀ, joka tulee heidÀn opetuksensa noudattamisen seurauksena, lupauksia, jotka eivÀt milloinkaan toteudu (jakeet 18-19). Saadaksesi lisÀÀ tieto tÀstÀ aiheesta, pyydÀ meiltÀ lehtinen: Whatever happened to the charismatic movement? (MitÀ tapahtuikaan karismaattiselle liikkeelle?)
TÀmÀn kappaleen tiedot kirjoista: A Different Gospel, kirj. D.R. McConnell ja Beyond Seduction, kirj. Dave Hunt.
(EdellĂ€ lyhyesti kuvailtu JDS-oppi, on saastuttanut Suomenkin Siionin, eritoten karismaattiset ja helluntailaiset piirit. SiitĂ€ on hyvĂ€ osoitus maailman menestyneimmĂ€n rahasaarnaajan, helluntailaisen Joyce Meyer’in suosio. HĂ€n on todistettavast i em. opin kannattaja. Suom. huom.)
JohtopÀÀtös
TÀmÀn lyhyen tarkastelun kautta me nÀemme vihollisen, Saatanan, hyökkÀÀvÀn ja heikentÀvÀn kristinuskon perustuksia kaikilla rintamilla. Kussakin tapauksessa hÀn lupaa, ettÀ jotakin suurta tapahtuu sen ohjelman seurauksena, jota hÀn tarjoaa. Kussakin tapauksessa tapahtuu itseasiassa pÀinvastaista. Saatana tietÀÀ, ettÀ hÀnen aikansa on lyhyt ja ettÀ ainoat ihmiset, joilla on vastaus siihen katastrofiin, joka on tulossa maailman pÀÀlle, ovat ne, jotka uskovat evankeliumin. Jos hÀn voi neutralisoida ja turmella koko kristikunnan, niin jÀljellÀ ei ole mitÀÀn vastustusta Antikristuksen systeemille, jonka hÀn pyrkii tuomaan maailman pÀÀlle.
HÀnen kaikki juonensa tulevat kuitenkin epÀonnistumaan ja jokainen hÀnen vo ittonsa on oleva tilapÀinen ja kuvitteellinen. Todellinen Herra Jeesus, maailman Messias ja Vapahtaja, joka ristillÀ voitti Saatanan kerta kaikkiaan, palaa vallassa ja kunniassa vapauttamaan kaikki, jotka luottavat HÀneen ja tuhoamaan Antikristuksen maailmansysteemin. Siihen saakka:
Olkaa raittiit, valvokaa. TeidÀn vastustajanne, perkele, kÀy ympÀri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hÀn saisi niellÀ. Vastustakaa hÀntÀ lujina uskossa, tietÀen, ettÀ samat kÀrsimykset tÀytyy teidÀn veljiennekin maailmassa kestÀÀ. 1.Piet. 5.8-9


