Light for the Last Days

ONKO SEURAKUNTA UUSI ISRAEL ?

Kun minusta tuli kristitty vuonna 1970, luin suurimman osan Raamattua ja tulin kolmeen tärkeään johtopäätökseen:

  1. Että Raamattu on Jumalan Sana.
  2. Että Jeesus on ainoa tie Jumalan luokse.
  3. Että me elämme viimeisiä päiviä.

Tärkeä tekijä, joka sai minut uskomaan kohtaan 3, oli juutalaisen kansan paluu Israeliin ja siitä johtuva konflikti, joka sopi yhteen sellaisten profetioiden kanssa kuin Jeremia 30, Sakarja 12-14, Matteus 24 ja Luukas 21. Näin myös monia tekijöitä nykyisissä maailman tapahtumissa, jotka näyttivät ajavan meitä Raamatussa ennustettujen Suuren Ahdistuksen ja Antikristuksen hallinnan suuntaan. Jossakin määrin sinisilmäisesti kuvittelin, että ne kristityt, jotka ottivat Raamatun kirjaimellisesti tulisivat samaan johtopäätökseen.

Huomasin pian, että näin ei ollut kohdatessani aivan erilaisen Raamatun ja nykyajan tapahtumien tulkinnan, jossa etsittiin suurta kristinuskon herätystä, joka toisi kansat Jeesukselle ja saisi aikaan kristinuskon globaalin voiton suurin merkein ja ihmein, jotka vakuuttaisivat ihmiset evankeliumin totuudesta, kun kaikki muut poliittiset ja uskonnolliset systeemit pettävät. Tässä asioiden järjestyksessä profetiat, jotka liittyvät Israelin ennallistamiseen viimeisinä päivinä, pitäisi itse asiassa soveltaa seurakuntaan, koska seurakunta on korvannut Israelin (eli on Uusi Israel).

Vuonna 1983 luin erään artikkelin lehdestä ‘Restoration’, joka kuvaili Bryn Jonesin saamaa näkyä, jossa hän kuvaili sitä jännittävää näköalaa, joka on niitä varten, jotka omaksuvat tämän linjan mukaisen tulkinnan.

  1. Tavalliset kristityt varustettaisiin yliluonnollisella voimalla ja he laskisivat kätensä sairasten päälle ja poikkeuksellisia ihmeitä tapahtuisi julkisissa paikoissa. Köyhyys katoaisi heidän keskuudestaan, kun suuret joukot kääntyvät Herran puoleen ja Hänen huolenpitonsa täyttää heidän aineelliset tarpeensa.
  1. Pimeyden voimat kukistettaisiin – hallitukset ja uskonnolliset systeemit, jotka perustuvat Raamatun vastaisiin periaatteisiin, sortuisivat, kun seurakunta tulee esiin voimassa ja kirkkaudessa.
  1. Kaikki kansat kääntyisivät Jumalan puoleen, kun seurakunta vahvistetaan Herran temppelin vuorena, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana. Hallitusten johtajat epätoivoisina kyvyttömyydessään ratkaista ihmiskunnan ongelmia kääntyvät heränneen seurakunnan puoleen pyytäen sitä opettamaan Herran teitä (ks. Jes. 2:1-4).
  1. Tämän suuren herätyksen jälkeen Herra palaa kunniakkaalle seurakunnalleen ja päättää historian.

Onko Raamattu kirjaimellinen vai vertauskuvallinen?

Niin jännittävä kuin tämä näky olikin, minun ongelmani oli, että se ei käynyt yksiin kirjoitusten kanssa, joissa puhutaan pahoista ihmisistä ja pettureista, jotka menevät yhä pitemmälle pahuudessa (2.Tim.3:13) viimeisinä luopumuksen, vainon ja salaisuuden, Suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin (Ilm.17:5) päivinä ja että on tuleva sellainen Suuren Ahdistuksen aika, että jos Jumala ei lyhentäisi niitä päiviä, niin mikään liha ei pelastuisi (Mt. 24:21-22).

Ainoa tapa ymmärtää, että seurakunta lopettaisi voitokkaana tässä ajassa oli ottaa VT:n profetiat Israelin ennallistamisesta tuhatvuotisessa valtakunnassa (s.o. Jeesuksen Messiaana paluun jälkeen) ja soveltaa niitä seurakuntaan tämän ajan lopussa (s.o. ennen Jeesuksen paluuta). Näin juuri Bryn Jones tekee em. lainauksessa ottaen Jesajan 2. luvun sanat, jotka koskevat Messiaan hallintoa ennallistetusta Siionista Hänen toisen tulemuksensa jälkeen ja soveltamalla niitä tämän päivän seurakuntaan. Siten seurakunta korvaa Israelin ja hallitsee kansoja ennen toista tulemusta suuren lopun ajan herätyksen tuloksena.

Jotta tämä olisi johdonmukaista, on omaksuttava vertauskuvallinen käsitys profeetallisista kirjoituksista, mikä itse asiassa on ollut vallitseva käsitys kirkossa sitten Origenesin ja Augustinuksen päivien, jotka molemmat opettivat, että seurakunta korvaa Israelin ja että tuhatvuotinen Kristuksen hallinto on nyt käynnissä seurakunnan kautta. Esimerkkinä tämän linjan mukaisesta tulkinnasta voisi sanoa, että Juudan hajotettujen kokoaminen maan neljästä äärestä Israelin maahan (Jes.11:10) on pakanoiden tuleminen idästä, lännestä, etelästä ja pohjoisesta Jumalan valtakuntaan (Lk.13:29).

Dominionismin eli hallintateologian on välttämättä omaksuttava tämän linjan mukainen tulkinta, koska muutoin ei yksikään kirjoitus oikeuttaisi ideaa kristinuskon voitosta tämän ajan viimeisinä päivinä. Siksi niitä, jotka pitäytyvät kirjaimelliseen näkemykseen, että Israel tarkoittaa Israelia Vanhassa ja Uudessa Testamentissa, pidetään uhkana ja heidän käsityksiään arvostellaan ja tukahdutetaan. Kuitenkin vain kirjaimellinen käsitys sopii sekä itse profetioihin että nykyiseen maailman tilanteeseen. Tutkikaamme nyt todisteita siitä, että Israel pysyy Israelina senkin jälkeen, kun seurakunta tulee kuvaan. Lyhyyden vuoksi olen vain viitannut useimpiin Raamatun kohtiin. Asian ymmärtämiseksi on välttämätöntä lukea nämä kohdat.

  1. Jumala teki liiton Aabrahamin kanssa ja uudelleen Iisakin ja Jaakobin kanssa, että antaa hänelle jälkeläisten paljouden ja Kanaanin maan ikuisena omaisuutena (Genesis 15, 17, 26:2-

5, 28:13-15). Tämä riippui Jumalan Sanasta, eikä Aabrahamin jälkeläisten uskollisuudesta. Jos he olisivat uskottomia, Jumala pidätti oikeuden poistaa heidät maasta tottelemattomuuden rangaistuksena (3.Moos.26:27-39, 5.Moos.28:58-68). Kuitenkin jokaista viittausta kansan maasta poistamiseen seuraa aina lupaus palauttamisesta (esim. 5.Moos.30:1-6).

  1. Jopa uuden liiton lupauksen jälkeen Jumala lupaa, että vain jos aurinko, kuu ja tähdet lakkaavat antamasta valoaan, Israelin siemen lakkaa olemasta kansa minun edessäni ainiaan (Jer.31:33-37). Tämä kohta osoittaa merkittävällä tavalla Israelin jatkuvuuden kansana uuden liiton antamisen jälkeen.
  1. UT:ssa sanoja Israel ja israelilainen (engl. Israelite) on käytetty 74 kertaa. Kaikissa muissa paitsi kolmessa tapauksessa (joista yhdessä sana Israel esiintyy kahdesti samassa jakeessa) ei ole epäilystä, että näitä sanoja on käytetty merkitsemään täsmälleen samaa kuin VT:ssa. Tarkastelkaamme neljää esimerkkiä 71:sta, joissa sanan Israel täytyy tarkoittaa Israelia.
  1. a) Matteus 2.20. Ollessaan Egyptissä Herodesta paossa, Joosefin käsketään unessa mennä

Israelin maalle (huomaa, että hänen ei käsketty mennä Palestiinaan!).

  1. b) Luukas 2:32. Simeon kuvailee Jeesusta valkeutena, joka on ilmestyvä pakanoille ja kirkkautena kansallesi Israelille.
  1. c) Luukas 7:9. Jeesus sanoi roomalaiselle sadanpäämiehelle: Minä sanon teille: en ole

Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa.

  1. d) Room. 9:4. Paavali kirjoittaa maanmiehilleen: ….ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset…

Jos Israel tai israelilainen korvataan kirkolla, seurakunnalla tai kristityllä, niin jokainen näistä jakeista menettää merkityksensä.

Ovatko poikkeukset mahdollisia?

Room. 9:6: Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel. (Samanlainen ajatus löytyy Room.3:28-29). Tekstiyhteydessä tarkasteltuna Paavalin ei tarkoita, että juutalaiset lakkaisivat olemasta juutalaisia, kun eivät usko Jeesukseen eikä, että pakanoista tulisi juutalaisia, kun he uskovat. Room. 9. luku käsittelee kysymystä jäännöksestä, ajatusta, joka oli tuttu heprealaisille profeetoille, joita hän lainaa kattavasti todistaakseen väitteensä. Israelin kansassa on niitä, jotka ovat uskollisia. Israelin hengellinen jäännös totteli Tooraa ja otti vaarin profeettojen sanoista. Luopioenemmistö ei – ja joutui tuomion alaiseksi, kaikkein ankarimman tuomion, joka oli että heidät karkotettiin maasta. Kuitenkin oli aina olemassa mahdollisuus, että uskottomat israelilaiset katuisivat ja kääntyisivät Herran puoleen ja tulisivat uskoviksi totellen Tooraa. Se olikin profeettojen saarnaamisen tarkoitus.

Nyt kun Messias oli tullut, Israelin hengellinen jäännös tunnisti Hänet ja heistä tuli heprealaisia kristittyjä eli messiaanisia juutalaisia. Ei hengellinen enemmistö hylkäsi Hänet. Kuitenkin Paavali jatkaa sanoen Room. 11. luvussa että, Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on: Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä. Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu (Room. 11:25-29).

Siis Israel pysyy kansana epäuskossakin, liiton vuoksi, jonka Jumala teki isien (Aabraham, Iisak ja Jaakob) kanssa. Israelin jäännös pelastuu tämän ajan lopussa. Tämän takaa em. kohta

2. Siihen saakka israelilaiset yksilöinä voivat kääntyä Messiaan puoleen, kuten Paavali itsekin teki ja tulla osaksi todellista seurakuntaa, joka muodostuu juutalaisista ja pakanoista yhteen liitettyinä Messiaassa. Siksi Paavali kehottaakin seurakuntaa rukoilemaan Israelin pelastumisen puolesta ja viemään heille evankeliumia (Room. 1:16, 10:1).

Gal. 6:16: Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille. Tämän jakeen tulkinnan kielitieteellinen avain sisältyy kreikan sanaan kai, joka KJV-käännöksessä on käännetty and (ja) ja NIV-käännöksessä even (jopa). Jos ja

on oikea käännös, niin kysymys on kahdesta ihmisryhmästä: niistä, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat ja Jumalan Israelista. Jos jopa on oikea käännös, niin on vain yksi ryhmä, ne jotka tämän säännön mukaan vaeltavat ollen samalla jopa Jumalan Israel. Jälkimmäisestä tulkinnasta seuraa, että Jumalan Israel tulee synonyymiksi seurakunnalle.

Paavalin argumentit Galatalaiskirjeessä on osoitettu niille juutalaiskristityille, jotka yrittivät pakottaa pakanoita noudattamaan Tooran rituaaleja (esim. ympärileikkaus ja ruokavaliota koskevat lait). Siten hän käsittelee kahta ihmisryhmää, juutalaiskristittyjä, jotka yrittävät painostaa pakanoita ympärileikkauttamaan itsensä ja pitämään lakia sekä pakanoita, joita painostetaan. Siis KJV:n käännös, joka käyttää sanaa ja, sopii asiayhteyteen, koska Paavali kiittää sekä juutalais- että pakanakristittyjä, jotka vastustavat juutalaistajien painostusta. Siten Jumalan Israel tarkoittaa yksinkertaisesti juutalaisia uskovia, jotka ovat oikein ymmärtäneet uuden liiton velvoitukset. Tämä on johdonmukaista ja sopii siihen, että sana kai käännetään ja (and) eikä jopa (even).

Voimme siis nähdä. etteivät edes nämä mahdolliset poikkeukset ole ristiriidassa sen säännön kanssa, että Israel tarkoittaa Israelia Uudessa Testamentissa.

Onko UT:ssa tulevaisuutta Israelille?

Vanha Testamentti sisältää monia profeetallisia kohtia, jotka puhuvat Israelin maailmanlaajuisesta ennallistamisesta, ja joista monet liittyvät viimeisten päivien ja Jaakobin ahdistuksen tapahtumiin (esim. 5.Moos. 30:1-6, Jes. 11:10-12, Jer. 16:14-15, 30-31, Hes. 36-39, Sef. 3:20, Sak. 12-14). Monet kommentaattorit ovat sanoneet, että UT:lla ei ole mitään sanottavaa tästä aiheesta ja mitä tulee Jeesukseen, niin tämä ei enää ollut ohjelmassa. Kuitenkin Jeesus käsitteli Vanhaa Testamenttia horjumattomana Jumalan Sanana ja oletti, että se muuttamatta siirtyy Hänen seuraajilleen (Mt. 5:17-18). Tämän valossa me voimme otaksua, että Jeesus ei halunnut lisätä eikä ottaa pois mitään siitä, mitä jo oli ilmoitettu profeettojen kautta koskien Israelin hajotusta ja ennallistamista. UT:ssa on kuitenkin tärkeitä viittauksia, jotka sisältävät tulevaisuuden Israelille:

  1. a) Jotta Jeesuksen omat sanat koskien Hänen toista tulemustaan (Mt. 24, Mk. 13, Lk. 21), voisivat kirjaimellisesti toteutua, niin Jerusalemissa ja Juudeassa täytyy olla juutalaisia läsnä. (Mt. 24:15-22, Mk. 13:14-20, Lk. 21:20-24). Jotkut tämän käsityksen vastustajat väittävät, että Jeesuksen profetia hävityksen kauhistuksesta, Jerusalemista pakenemisesta ja suuresta ahdistuksesta toteutuivat, kun roomalaiset piirittivät ja tuhosivat Jerusalemin 70 jKr. Epäilemättä tämä profetia toteutui silloin osittain, mutta ei ole mitään mahdollisuutta, että se olisi ollut täydellinen toteutuminen, koska kaikissa kolmessa evankeliumissa nämä tapahtumat päättyvät Herran näkyvään paluuseen kunniassa, mikä ei selvästikään tapahtunut

70 jKr. eikä ole tapahtunut vielä tähän päivään mennessä.

  1. b) Ilmoittaessaan Jerusalemin tuhon ja temppelin hävityksen (Mt. 23:38, 39), Jeesus profetoi Jerusalemille: Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Sanonta, Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, on juutalainen tervehdys tulevalle Messiaalle (ks. Ps. 118:19-29, Mt. 21:1-16). Tämä palaavan Messiaan vastaanottokomitean odotus Jerusalemissa on sopusoinnussa Sakarjan profetian (Sak. 12:10) ja Hengen vuodatuksen kanssa juutalaisen jäännöksen ylle piiritetyssä Jerusalemissa, minkä tuloksena: He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.
  1. c) Lk 21:24: ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Toteutuiko tämä profetia lopullisesti vuonna 1967 tai ei (ja minun käsitykseni on, että ei), niin se selvästi edellyttää Jerusalemin palauttamista tulevaisuudessa juutalaiseen hallintaan pitkien hajotuksen aikojen jälkeen, jolloin heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan.
  1. d) Apt. 1. luvussa Jeesuksella oli täydellinen tilaisuus ratkaista asia kerta kaikkiaan. Ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa välisenä aikana Hän oli puhunut opetuslapsilleen Jumalan valtakunnasta (Apt. 1:3). Mikä tärkeintä, Hän oli puhunut heille suoraan Messiaanisen profetian aiheesta (Lk. 24:44-46) osoittaen heille, että Hän oli toteuttanut profetiat Messiaasta Kärsivänä Palvelijana. Meille ei kerrota, mihin Raamatun kohtiin Hän viittasi, mutta voimme olettaa, että Jes.53 oli tämän raamattutunnin pääaihe. Jäljelle jäi profetioita, joita Hän ei toteuttanut ensimmäisessä tulemuksessaan, varsinkin Jes.

2:1-4, joka koskee hallitsevaa Messiasta Kuninkaana, joka hallitsisi pakanakansoja ennallistetusta ja lunastetusta Jerusalemista saaden aikaan maailmanrauhan.

Tämän valossa opetuslasten kysymys, Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan, on järkevä. Se, mitä he tahtoivat sanoa, oli: Me ymmärrämme, että sinun oli ensin toteutettava Jesajan 53. luvun profetia kuolemalla syntiuhrina. Aiotko nyt (tällä ajalla) toteuttaa Jesaja 2:1-4 profetian, ajaa ulos roomalaiset ja palauttaa daavidilaisen valtakunnan Israeliin ja tuoda maailmanrauhan?

Jeesus ei sano Unohtakaa valtakunnan palauttaminen Israelille. Se on loppu nyt, koska kaikki on siirretty seurakunnalle. Vaan hän sanoo, että heidän ensisijainen tehtävänsä on vastaanottaa Pyhän Hengen voima ja saarnata evankeliumia kaikessa maailmassa (mikä edelleen on meidän ensisijainen tehtävämme). Kuitenkin Apt 1:7, Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, viesti on, että Isällä on aika Israelin ennallistamiselle. Se on tapahtuva joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ajankohtana, jota opetuslapset eivät tiedä (koska se on yhteydessä toiseen tulemukseen – ks. Mt. 24:36).

  1. e) Room. 11:25-26: ….ja niin kaikki Israel on pelastuva… Korvausteologit sanovat, että Israel jakeessa 26 tarkoittaa seurakuntaa, mutta tämä tekee tekstistä ja tekstiyhteydestä hölynpölyä. Kolmessa luvussa Paavali on puhunut Israelin epäuskosta ja evankeliumin tarpeesta, joten on loogista, että jakeen 26 täytyy tarkoittaa Israelia. Israelin tulevan hengellisen uudistamisen teema on sopusoinnussa useiden VT:n kohtien kanssa ja sisältyy Ilmestyskirjan lukuihin 7, 11 ja 12. Jotta Israel voisi pelastua tämän ajan lopussa, juutalaisten on täytynyt selviytyä fyysisesti hengissä koko kristillisen ajan.

Todellisen seurakunnan vastauksen Israelin epäuskoon olisi pitänyt noudattaa Paavalin määräystä rukoilla Israelin puolesta, että he voisivat pelastua. Se, että näin ei ole tehty, on aiheuttanut traagisen menetyksen sekä Israelille että seurakunnalle. Nyt, kun näemme Jerusalemiin ja juutalaiseen kansaan keskittyvien tapahtumien avautuvan silmiemme edessä, Jumala etsii uskollista jäännöstä uskovien kristittyjen keskuudesta rukoilemaan Israelin puolesta ja osoittamaan juutalaisille sitä ainoaa, joka voi pelastaa heidät, Messias Jeshuaa (Jeesusta).

Kirjoittanut: Tony Pierce

Tony Pearce

Tony Pearce

Please Subscribe to get notified whenever there is a new post.