Light for the Last Days

Filmi “THE PASSION”

Hyödyllinen vai vahingollinen?

Kirj. Tony Pearce (Lihavoinnit suomentajan)

Menin katsomaan Passion-filmiä viihteenä, mutta niin, että voisin ensi kädessä sanoa
mielipiteeni niille monille, jotka kysyvät siitä minulta. Myönteisenä puolena on sanottava,
että se kyllä lainaa evankeliumeja enemmän tai vähemmän tarkasti. Jeesuksen sanoissa on
voimaa siitä riippumatta, missä tilanteessa niitä puhutaan. Yhteiskunnassa, joka paljolti
poistaa Jeesuksen kuvasta kokonaan, se on luonut keskustelupohjaa Hänen kuolemansa ja
ylösnousemuksensa todellisuudelle.
Kielteinen puoli oli filmin yletön, turha ja minun mielestäni sairaan mielen, joka iloitsee
saadessaan esittää sadismia ja julmuutta, tuottama väkivalta. On selvää, että ruoskinta ja
ristiinnaulitseminen olivat kauhistuttavia todellisuudessakin, mutta siinä ei ollut mitään
hengellistä tarkoitusta, että täytyi katsella kaikkea tätä verisyyttä niin pitkään. Jeesuksen
ruoskintaan tuhlattiin paljon enemmän aikaa kuin itse ristiinnaulitsemiseen, joka on
evankeliumien päätapahtuma. Itse asiassa evankeliumit eivät keskity kauhuun vaan Herran
Jeesuksen uhrin merkitykseen. Filmissä Jeesusta hakattiin ja kidutettiin tilanteissa, joista ei
ole mitään mainintaa evankeliumeissa, että sellaista olisi tapahtunut (esim. matkalla
Getsemanesta oikeudenkäyntiin ylimmäisen papin edessä). Filmi alistaa Hänet niin
intensiiviseen väkivaltaan, että todellisuudessa se olisi tappanut Hänet, ennen kuin Hän olisi
ehtinyt ristille.

Se myös esittää Hänet säälittävänä olentona, avuttomana uhrina vangitsijainsa käsissä.
Evankeliumeissa Hän vapaaehtoisesti antautuu vallanpitäjille voidakseen olla uhri maailman
syntien puolesta. Tästä huolimatta hän pysyy tapahtumien hallinnassa pidätyshetkestään
lähtien, läpi oikeudenkäyntien Sanhedrinin ja Pilatuksen edessä ja vielä ristillä Hän valitsee
kuolinhetkensä, kun sovittava uhri on täytetty. Filmissä ei ollenkaan yritetty selittää
Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen hengellistä merkitystä ja ei-uskova filmin nähtyään
voi mennä pois ilman mitään käsitystä, miksi Jeesus kesti tämän hirvittävän piinan ja
kuoleman.
Sen lisäksi, että filmi ruokkii yleisön syyttömän väkivallan himoa, se ruokkii myös
demonisten ilmiöiden himoa, kun Saatana ilmestyy Getsemanen puutarhassa ja kun demonit
ilmestyvät kiduttamaan Juudas Iskariotia. Tämä on täysin Raamatun vastaista ja uusi osoitus
modernin median mieltymyksestä yliluonnollisen pimeään puoleen. Suuressa osassa filmiä,
varsinkin ristiinnaulitsemisen kohokohdissa, taustamusiikki luo aavemaisen/spirituaalisen
ilmapiirin, jonka tunsin johdattavan New Agen okkulttiseen henkeen. Tämän kaltaiset
mystiset valitukset ovat täysin ristiriidassa sellaisen musiikin kanssa, joka keskittyy Hänen
Golgatalla ilmestyneeseen rakkauteensa.
Tämä filmi on hyvin voimakkaasti roomalaiskatolisuuden vaikuttama. Maria, Jeesuksen äiti
ilmestyy kaikkialla, siitä huolimatta, että evankeliumeissa hän esiintyy vain kerran Joh.19:25-
27, jossa hän näyttelee vain vähäistä osaa. Filmissä kiellettyään Herran Pietari polvistuu
Marian eteen anoen anteeksiantoa. Maria esiintyy vahvistaen Jeesusta läpi koko ruoskinnan,
ristin kantamisen ja itse ristiinnaulitsemisen piinan. Tämä liittyy katoliseen oppiin Mariasta
jonkinlaisena kanssalunastajattarena, mikä on läpikotaisin raamatunvastainen . Filmissä tuleeesille myös katolinen myytti Veronican nenäliinasta, jonka mukaan Jeesuksen kuva jäi
nenäliinaan, jolla eräs nainen, nimeltä Veronica, muka pyyhki Jeesuksen kasvot matkalla
ristille.

Ilmeisesti Gibson johti osan filmin lähdemateriaalista sisar Emmerichin (1774-1824),
katolisen näkijän teoksesta. Hänen kirjoituksensa ‘The Dolorous Passion of Our Lord Jesus
Christ’ ovat pohjana joillekin yllättävämmille epäraamatullisille kohtauksille Gibsonin
elokuvassa — alkaen Jeesuksen kohtaamisesta Saatanan kanssa Getsemanessa ja jatkuen
tarkkoihin roomalaisten vartijoiden suorittaman ruoskinnan yksityiskohtiin ja
ristiinnaulitsemiskohtaukseen, jossa hänen käsivartensa vedetään ulos kuopastaan ja korppi
nokkii toiselta ryöväriltä ristillä silmät. Emmerich’in teos on ehdottomasti antisemitistinen,
vaikka sen antisemitistisiä osia ei ole filmissä. Tässä teoksessa hän näkee juutalaisten pappien
antavan lahjuksia saadakseen ihmiset todistamaan väärin Jeesusta vastaan ja jopa antavan
juomarahaa roomalaisille teloittajille. Hän myös kuvailee näkyään, kuinka Jeesuksen ristiä
rakennettiin temppelin esipihalla Jerusalemissa. Emmerich’in elämäkerran kirjoittaja, 19.
vuosisadalla, Rev. C.E. Schmoeger, kirjoitti, kuinka eräässä hänen näyssään vanha
juutalaisakka Meyr tunnusti hänelle, että juutalaiset maassamme ja muuallakin kuristivat
kristittyjä lapsia ja käyttivät niiden verta kaikenlaisissa epäilyttävissä ja demonisissa
menoissa.
Gibson kieltää antisemiittiset syyt filmin tuottamiseen, vaikka tämä on ollut juutalaisyhteisön
suurin huolenaihe. Filmi kyllä näyttää juutalaisen uskonnollisen johdon huonossa valossa
(kuten myös UT). Toisaalta se kyllä osoittaa, että Jeesus ja opetuslapset olivat juutalaisia,
puhuivat arameaa ja juhlivat pääsiäistä (kylläkin happamen eikä happamattoman leivän kera).
On kyseenalaista, että monet tietämättömät ihmiset kykenisivät päättelemään, että Jeesuksen
sekä ystävät että viholliset ovat juutalaisia. Filmi kyllä lainaa jaetta, jossa Jeesus sanoo, Ei
kukaan sitä (henkeäni) minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni (Joh.10:18). Tämän pitäisi
osoittaa ihmisille, että Jeesuksen kuolema oli vapaaehtoinen ja hänen oma ratkaisunsa, jotta
Hän voisi olla uhri maailman syntien vuoksi. Kuitenkin epäilen tokko monikaan kykenee
päättelemään tätä ilman, että se juurta jaksain heille selitetään. Siten filmi voi aiheuttaa
jonkin verran antisemitismiä sellaisissa, jotka jo ovat vihamielisiä juutalaisia kohtaan.
Mielestäni kuitenkin yhteiskunnassamme vaikuttaa muita voimia, jotka paljon
todennäköisemmin luovat todellista antisemitismiä kuin tämä filmi, varsinkin äärimmäinen
vihamielisyys Israelia kohtaan, jota media ajaa tänä päivänä sekä sotaisan Islamin kasvava
vaikutus.
Tässä asiassa haaste uskoville on opettaa selvästi totuutta, että Jeesuksen veri puhuu armoa
eikä kostoa ja että jokainen ajatus, että kristittyjen pitäisi vihata, vainota tai tappaa juutalaisia
ristiinnaulitsemisen vuoksi, on Jeesuksen opetuksen ja päämäärien tarkka vastakohta.
Julmuutta Jeesusta kohtaan filmissä suorittivat roomalaiset. Kättensä pesemisestä huolimatta
Pontius Pilatuksella oli lopullinen vastuu Jeesuksen kuolemasta. Uusi Testamentti sanoo
selvästi, kuka oli vastuussa Jeesuksen kuolemasta Apt 4:27-28: …. kokoontuivat … sekä
Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken,
minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltä määrännyt tapahtuvaksi. Toisin sanoen sekä
pakanat että juutalaiset olivat vastuussa, mutta he suorittivat vain sen, mikä oli lopulta
Jumalan tarkoitus, jotta Jeesus voisi olla syntiuhri koko maailman puolesta. Messiaaninen
juutalainen, Steve Maltz, on tehnyt erinomaisen lentolehtisen, joka vastaa kysymykseen:
Kuka tappoi Jeesuksen?. Sitä on saatavana jaettavaksi. Uudessa kirjassani, The Messiah
Factor, on myös luku, joka vastaa tähän kysymykseen.

Mitä tulee siihen ideaan, jota monet seurakunnat ja kristilliset järjestöt ajavat, että tämä filmi
johtaisi kristinuskon elpymiseen, niin pidän sitä mahdottomana seuraavasta syystä. Vaikka on
tuottanut joitakin kauhistuttavan väkivaltaisia filmejä, Gibson on hyvin vanhakantaisen
roomalaiskatolisen lahkon jäsen. Hän on esittänyt ristiriitaisia mielipiteitä koskien pelastusta
— ettei ole pelastusta katolisen kirkon ulkopuolella ja että kaikki tiet johtavat Jumalan luokse.
James Caviezel, joka näyttelee Jeesusta filmissä, sanoo olevansa harras katolinen, joka sai
innoituksensa Jeesuksen roolin ottamiseen Marian ilmestymisistä Medjugorjessa Kroatiassa.
Näissä näyissä Marian väitetään antaneen kymmenen salaisuutta, sanomia joiden väitetään
sisältävän viimeiset luvut maailman historiassa, mukaan lukien lähestyvät rangaistukset
päivämäärineen. Monica Belucci, joka näyttelee filmissä Maria Magdalenaa, on italialainen
pornotähti.
Se, että johtavat kristilliset järjestöt, kuten Billy Grahamin BGEA ja London Premier Radio
suosittelevat tätä filmiä, on uusi askel suuntaan hyväksyä Rooman kirkko aitona kristillisenä
kirkkona, joka muka ei mitenkään olennaisesti eroa protestanttisista kirkoista.
Todellisuudessa Rooma ui raamatullisen kristinuskon puolesta kuolleiden marttyyrien
veressä, kuten William Tyndalen, joka oli suuri raamatunkääntäjä englannin kielelle ja joka
poltettiin harhaoppisena. Historiallisesti Rooma on aina vastustanut aidon evankeliumin
leviämistä ja on edelleen tänä päivänä oikean kristinuskon mahtava vihollinen. Se tosiasia,
että niin monet protestanttiset kirkot ja seurakunnat johtajineen täysin rinnoin
ryntäävät hyväksymään sen, on varma merkki tämän ajan viimeisten päivien
luopumuksesta. Raamatun sanoma on: Lähtekää siitä ulos, te minun kansani (Ilm.18:4).

Tony Pearce

Tony Pearce

Please Subscribe to get notified whenever there is a new post.