EU, Israel ja Palestiina

kirj. Tony Pearce

Uusi artikkeli (Kevät 2007)

Tuleeko Lähi-Itään sota vai rauha? Tämän artikkelin kirjoittamisen hetkellä media on täynnä
uutisia amerikkalaisen hyökkäyksen mahdollisuudesta Iraniin. Israelin armeijan johtajat
julkaisivat virallisen arvion, että vuoden 2007 aikana voi puhjeta suuri konflikti, joka
käsittäisi Israelin, Libanonin, Syyrian, palestiinalaiset ja Iranin. Samaan aikaan Tony Blair
sanoi puhuessaan BBC-radiossa 5. helmikuuta, että on välttämätöntä kansainväliselle
yhteisölle kokonaisuutena tunnustaa, ettei meillä ole tärkeämpää kysymystä ratkaistavana
kuin Israel / Palestiina. Hän jatkoi sanoen: Ja minä luulen, että seuraavien viikkojen aikana
siellä tulee tapahtumaan jotakin todellista liikettä. (Jerusalem Post 5.2.2007).

Tämä sopii yhteen monien raporttien kanssa, joita tulee eurooppalaisista lähteistä uusista
rauhanehdotuksista Israelin ja palestiinalaisten välillä. Se myös nostaa esille joitakin
mielenkiintoisia kysymyksiä. Päätyykö EU korvaamaan USA:n hallitsevana valtana alueella?
Työntääkö joku alueen leimahduspisteistä — Irak, Iran, Libanon, Israel – alueen konfliktiin,
vai saadaanko kansainvälisellä välityksellä aikaan tilapäinen rauha? Jos se on rauha, niin
onko se todellinen rauha, vai tilapäinen järjestely, jokalopulta johtaa yritykseen tuhota Israel?
Kuinka tämä kaikki sopii yhteen Raamatun profetioiden kanssa, jotka koskevat juutalaisen
kansan paluuta Israeliin ja viimeisten päivien konfliktia Jerusalemista?

Tarkastelkaamme ensiksi EU:ta. Saksa otti haltuunsa EU:n puheenjohtajuuden tammikuussa
ja saksalainen kansleri Angela Merkel on sanonut, että hänen hallituksensa kunniakysymys
on yrittää elvyttää EU:n perustuslaki vuonna 2007 päämääränä viedä se menestykselliseen
päätökseen seuraavien Euroopan parlamentin vaalien aikaan vuonna 2009. Perustuslakihan
hyljättiin kansanäänestyksellä Ranskassa ja Hollannissa vuonna 2005. Se olisi tehokkaasti
luonut yhden valtion Euroopan, jolla on oma presidentti, ulkoministeriö, armeija ja
verosysteemi. Monet näkevät perustuslain elintärkeänä Euro-valuutan kannalta.

Hän vaati myös, että EU:n ulkopolitiikan pitäisi olla yhtenäisempi ja että EU:lla pitäisi olla
oma ulkoministeri. Hän sanoi, että Euroopan täytyy kiihdyttää rauhanprosessia Lähi-Idässä.
On mielenkiintoista, että eräs alue, jolla Euro-projekti etenee kaikkein tehokkaimmin, on
ulkopolitiikassa ja varsinkin koskien Lähi-Itää. Avainhahmo tällä alueella on Javier Solana,
joka nimitettiin EU:n korkeaksi edustajaksi (High Representative) vuonna 1999. Solana on
ollut aktiivinen Lähi-Idän rauhanneuvotteluissa vuodesta 1991 lähtien ja hänellä on suurten
EU-maiden tuki hänen pyrkimyksissään varmistaa Lähi-Idän rauhan syntyminen.
Hiljattaisella vierailullaan Kairoon hän vaati Israelia ja palestiinalaisia tavoittelemaan
rauhansopimusta vuoden 2007 lopun vaiheilla. Eräs hänen avustajistaan, joka puhui sellaista,
jota ei julkaistu, sanoi: On tapahtuva sellainen historiallinen poliittinen kehitys ja liikahdus
neuvotteluissa seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana, jollaista ei ole nähty sitten Camp
Davidin rauhanneuvottelujen vuonna 2000. Solana on aikaisemmin sanonut, että
rauhansopimus vaatisi Israelia vetäytymään kaikilta vuoden 1967 kuuden päivän sodassa
vallatuilta alueilta mukaan lukien Jerusalemin vanha kaupunki.

EU pitää kaikkia Välimereen rajoittuvia maita osana lähi-aluettaan ja on kasvattamassa
vaikutustaan alueella. Jotkut näkevät sen lopulta korvaavan USA:n hallitsevana vieraanavaltana alueella, kuten tapahtumat Irakissa osoittavat, että USA ei voi hoitaasitä yksin. Viime
kuukausina EU otti johtavan roolin Lähi-Idän kvartetissa pääneuvottelijana Iranin kanssa ja
se on nyt aktiivisesti läsnä Libanonissa ja Gazassa ja on useissa tilanteissa yrittänyt elvyttää
neuvotteluja Israelin ja palestiinalaisten välillä.

Knessetin jäsen Shlomo Breznitz, joka on Israelin pääministeri Ehud Olmertin läheinen
ystävä, ehdotti Juudea-Samarian (Länsirannan) valvonnan siirtämistä eurooppalaisille
erikoisjoukoille, kunnes Palestiinan valtio on perustettu. Valtion perustamisen jälkeen
strateginen valta luovutettaisiin turvallisuusjoukoille, jotka olisivat liitetty PA:n presidentti
Abbasiin. Hän teki ehdotuksensa Herzliyan konferenssissa, joka on Israelin johtavien
viranomaisten vuotuinen tapahtuma, joka säännöllisesti kartoittaa maan ohjelmaa tulevalle
vuodelle. Vuonna 2004 pääministeri Ariel Sharon ilmoitti suunnitelmastaan vetäytyä Gazasta
tässä konferenssissa.

Breznitz kertoi Israelilaiselle Maariv-lehdelle, että alueet pitäisi siirtää EU:lle eikä USA:lle,
koska Irakin valtauksen jälkeen “palestiinalaisten ja arabivaltioiden silmissä Amerikka
menetti asemansa rehellisenä välittäjänä.” Hän vaati ehdotukselle tukea palestiinalaisilta ja
eurooppalaisilta sanoen, että “ilman kansainvälistä apua ei ole mahdollista ratkaista
konfliktia.”

PA:n presidentti Abbas vaati sellaisia joukkoja lähetettäviksi palestiinalaisalueille Israelin
Hizbollahin viimevuotisen sodan rauhoittamisen jälkeen. Hän ehdotti myös kansainvälistä
rauhan konferenssia ja että kansainvälisten joukkojen pitäisi toteuttaa Haagin kansainvälisen
oikeuden tuomio turvallisuusaidan niiden osien purkamisesta, jotka eivät ole rakennettu
vihreälle linjalle (Israelin ja Länsirannan rajalle ennen vuotta 1967).

Hän ehdotti myös yhteishallitusta Hamasin kanssa, joka “hyväksyisi kaikki PLO:n ja PA:n
sopimukset ja päätökset Israelin hyväksymisestä lähtien vuonna 1993.” Koska tähän kuului
Israelin tunnustaminen, niin Hamas kieltäytyi sellaisesta hallituksesta, mikäon johtanut viime
aikoina taisteluihin kahden osapuolen välillä. Iran on tukenut Hamasia sen sotaisessa
asenteessa Israelia vastaan. Sekä Iranin hallitus että Hamas ovat vaatineet Israelin valtion
eliminoimista.

Saudi Arabia on nyt välittänyt rauhansopimuksen Hamasin ja Fatahin välille konferenssissa
Mekassa. Saudit ovat hyvin innokkaita vastustamaan Iranin vaikutusta alueella. Koska Saudi-
Arabia on hallitseva sunni-valtio ja Iran taas hallitseva shiitti-valtio, niin jännitteet näiden
kahden Islamin haaran välillä vaikuttavat näiden valtioiden välisiin suhteisiin ja laajoilla
alueilla koko Lähi-Idässä.

Saddamin syrjäyttämisen jälkeen Irakissa Iranin vaikutus alueella on kasvanut merkittävästi.
Irakin shiittiläinen osa on lisääntyvästi Iranin vaikutuksen alainen. Syyria on liitossa Iranin
kanssa ja Hizbollah Libanonissa on Iranin sijaishallitus, joka pyrkii valvomaan Libanonin
hallitusta. Dubailaisen Gulf Research Centren raportin mukaan kuusi Persianlahden
arabivaltiota ovat niin huolissaan ydinaseistetun Iranin mahdollisesta uhkasta, että ne olisivat
halukkaita tukemaan USA:n sotilaallista iskua Iraninestämiseksi saada pommi.

Kaikki tämä on hyvin hälyttävää Saudi-Arabialle. Siinä voisi olla heille syy pyrkiä
hillitsemään räjähdysherkkää israelilaispalestiinalaista konfliktia ja työskennellä EU:n ja
USA:n kanssa sellaisen rauhanratkaisun puolesta, joka torjuisi iranilaiset pyrkimykset. Saudit
eivät tietenkään ole mitään Israelin ystäviä ja Hamasilla on peruskirja, joka vaatii Israelintuhoa. Onko siis mitään mahdollisuuksia rauhansopimukselle, jota ollaan sorvaamassa? On
todennäköistä, että saudit ja palestiinalaiset katsoisivatminkä tahansa rauhan Israelin kanssa
olevan kuin Hudaybiyyan aselepo, jonka Muhammed teki Mekan asukkaiden kanssa Arabian
valloituksensa alussa. Tällä sopimuksella Muhammed teki rauhan Mekan ihmisten kanssa
(jotka hylkäsivät hänen vaatimuksensa olla profeetta) ja veti joukkonsa Medinaan.
Rauhansopimuksen tekemisen hetkellä mekkalaiset olivat voimakkaampia kuin
Muhammedin joukot. Kahdessa vuodessa Muhammedin joukot tulivat voimakkaammiksi
kuin mekkalaiset, joten hän hylkäsi rauhansopimuksen ja ryhtyi sotaan lyöden Islamin
vastustuksen Mekassa ja alistaen sen voimalla.

Tästä tuli ennakkotapaus Islamille, jonka mukaisesti voidaan tehdä aselepo vihollisen kanssa
sen ollessa vahvempi ja jos aselepo on edullinen islamilaiselle yhteisölle. Mutta kun
vihollinen havaitaan heikommaksi, sota on tarpeellinen ja Koraanikin vaatii sitä. Aiemmin
tehty rauhansopimus ei enää ole sitova.

Vuonna 1995 Saudi-Arabian mufti, Sheikki Abdel Aziz Bin-Baz, antoi uskonnollisen
säädöksen, että islamilainen laki ei sulje pois rauhaa Israelin kanssa. Hän kuitenkin jatkoi
selittäen, että “rauha Israelin kanssa on sallittu vain ehdolla, että se on väliaikainen rauha,
kunnes muslimit rakentavat sotilaallisen voiman, joka tarvitaan juutalaisten karkottamiseksi.”
Tämän logiikan mukaisesti “rauhansuunnitelma” on vain temppu heikentää Israel lopullisen
iskun antamiseksi, kun islamilaiset voimat ovat kyllin vahvat. Hamasin johtajat ovat hiljattain
tarjonneet juuri sellaista järjestelyä Israelin kanssa – 10 vuoden aselepo Israelin kanssa, jonka
aikana he ovat sanoneet rakentavansa suuren palestiinalaisen armeijan ja suunnittelevansa
Israelin tuhoa.

Kaikki tämä on hyvin mielenkiintoista Raamatun profetioiden valossa. Päivinä ennen
Jeesuksen toista tulemusta on oleva hajotetun juutalaisen kansan paluu Israelin maalle (Hes.
36-37), jossa he tulevat kokemaan vaikeuden ajan (Jer. 30-31, Hes. 38-39, Dan. 12.) ja tämän
vaikeuden polttopiste on oleva kiista Jerusalemin asemasta (Sak. 12-14, Lk. 21). Nämä
profetiat osoittavat, että ainoa kestävä ratkaisu tähän ongelmaan on oleva Jeesuksen paluu,
kun juutalainen kansa tunnustaa Hänet Messiaaksi (Sak. 12:10). Silloin hän perustaa
messiaanisen hallintonsa Jerusalemista tuoden esiin luvatun rauhan ja turvallisuuden ajan
maan päälle (Jes. 2:1-4, Ilm. 20).

Eurooppaa koskien Danielin kirja ennustaa neljän maailmanvallan sarjan, joista viimeinen on
kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä (Dan. 7.7), esittäen muinaista Rooman valtaa. Danielin 7.
luvun mukaan jokin Rooman vallan muoto jatkuisi (kuten on tapahtunut sen kautta, että
roomalaiskatolinen kirkko on hallinnut Eurooppaa) aina Jeesuksen toiseen tulemukseen
saakka (Dan. 7:13, Mt. 24:30).

Daniel ennusti, että päivinä juuri ennen toista tulemusta “tästä valtakunnasta” (s.o. Rooman
valtakunnasta) tulisi nousemaan yhteisö (entity), joka olisi siihen yhdistetty, mutta erilainen
kuin se (Dan. 7:24). Siitä nousisi johtaja, jota kuvaillaan “pienenä sarvena … joka puhuu
pöyhkeitä sanoja” (Dan. 7:8), “ kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava” (Dan. 8.23)
ja “hyökkäävä ruhtinas” (Dan. 9:26). Tämä yksi tulee vainomaan “Korkeimman pyhiä”
(Dan. 7:25) ja tekemään myös jonkinlaisen liiton / sopimuksen monien kanssa Israelissa
“yhdeksi viikoksi” (7 vuodeksi), liiton, jonka hän rikkoo sen puolivälissä (Dan. 9:27).

Hänen persoonallisuuttaan paljastetaan enemmän UT:n Ilmestyskirjassa, jossa Häntä
kutsutaan pedoksi, joka vainoaa pyhiä ja tuo “hävityksen kauhistuksen” (Dan. 11.31), Mt.24:15-31, Ilm. 13.). Ilmestyskirja, joka on kirjoitettu aikoina, kun Rooman valta (Danielin
neljäs peto) vainosi kristikuntaa, kuvailee tulevaa petoa (elpynyttä Rooman valtaa eli
Euroopan Unionia), jonka johtajalle “kymmenen kuningasta” antavat vallan (Ilm. 17:10-13).
Hän käyttää hyödykseen turmeltunutta uskonnollista järjestelmää, joka tunnetaan “Salaisuus
Babylonina”, saadakseen maailmanvallan, mutta päätyy kavaltamaan tämän uskonnollisen
unionin ja tuhoaa sen (Ilm. 17:1-6, 16-18). Jeesuksen toinen tulemus voimassaan ja
kirkkaudessaan tulee murskaamaan hänen hallintonsa tämän aikakaudenlopussa.

Luemme Dan. 9:26-27: “Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu,
eikä häneltä jää ketään (s.o. Messias Jeesuksen uhrikuolema. Ja kaupungin ja pyhäkön
hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki (Jerusalemin ja sen temppelin hävitys vuonna 70
roomalaisten toimesta 40 vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen jälkeen),
mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty
(Messiaan ensimmäistä tulemusta seuraa pitkällinen sotien jakso ja Jerusalemin autius). Ja
hän (s.o. hyökkäävä ruhtinas) tekee liiton (rauhan sopimuksen) raskaaksi monille yhden
vuosiviikon ajaksi (7 vuodeksi, ks. 1.Moos. 29:27), ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa
teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun
säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.

(Seuraavassa edellä olevan kappaleen alkuperäinen teksti, koska englantilainen
raamatunkäännös poikkeaa jonkin verran suomalaisesta. Suom. huom.):

In Daniel 9.26-7 we read: „And after the sixty two weeks Messiah shall be cut off but not for
himself; (i.e. the sacrificial death of the Messiah Jesus) and the people of the prince who is to
come shall destroy the city and the sanctuary (the destruction of Jerusalem and its Temple in
70 by the Romans, 40 years after the crucifixion and resurrection of Jesus). The end of it shall
be with a flood and till the end of the war desolations are determined (following the first
coming of Messiah there will be a prolonged period of wars and the desolation of Jerusalem).
Then he (i.e. the prince who is to come) shall confirm a covenant (peace agreement) with
many for one week (7 years – see Genesis 29.27); but in the middle of the week he shall bring
an end to sacrifice and offering. And on the wing of abominations shall be one who makes
desolate, even until the consummation which is determined is poured out on the desolate.‟

Tämä profetia osoittaa, että “hyökkäävä ruhtinas (engl. käännös: the prince to come)”, se,
joka tekee liiton Israelin kanssa, tulee Rooman valtakunnan alueelta. Kansa, joka tuhosi
Temppelin, oli roomalaiset, joten “hyökkäävällä ruhtinaalla” on myös yhteysRoomaan. Hän
tulee tarjoamaan rauhaa, mutta tulee osoittautumaan petturiksi, joka tulee syömään sanansa
Israelille ja rauhan asemesta tuo hävitystä, kunnes hän kohtaa säädetyn loppunsa Messiaan
paluussa.

Profetiat painottavat voimakkaasti petosta, joka ympäröi viimeisiä päiviä. “Minä sanon: En
jaksa, en jaksa, voi minua! Petosta petoksen jälkeen ja petoksen jälkeen vielä petos.” (Jes.
24:16) Koskien “hyökkäävän ruhtinaan” nousua Daniel sanoo, että “ hän harjoittaa petosta”
ja “käy sisään rauhallisesti (engl. käännös: he shall enter peaceably)”, vaikka hänen
todellinen tarkoituksensa on valloittaa ja ryöstää (Dan.11:23-24). Israelin johtajat tekevät
“liiton kuoleman kanssa” hänen kanssansa ja lopulta huomaavat, minkä virheen tekivät:
“Sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen (Jes. 28:14-15)

Näyttää, kuin nykyiset tapahtumat Lähi-Idässä olisivat tuomassa esiin tätä skenariota.